Oma golfhistoria

Ensimmäinen harrastuksen aloituskerta menee jonnekin 80 -luvun puoleen väliin. Yksi silloinen kaveri oli saanut jostain päähänsä golffin ja nuorena kun kaikki ympäristön toiminta tuntuu absorboituvan omaan maailmakuvaan suhteellisen tehokkaasti, abosorboitui myös golf. Jos nykyään golf ei ole halvimmasta päästä harrasteena, sitä se oli vielä vähemmän tuolloin. Käsite "elitistinen" -harrastus oli kuin synonyymi golffille. Tuohon aikaan kun oli vielä tietosanakirjoja, voisi hyvin kuvitella että jos sieltä olisi hakenut määritettä elitistiseen harrastukseen, olisi golf mahdollisesti ollut kirjattuna.

Golf tuolloin oli tähän päivään verrattuna harvinaista. Erikois R-kioskeista kykeni ostamaan tuontilehtiä ja siitä valikoimasta löytyi ainoita harrasteen julkaisuja. Kovin näistä lehdista haaveiltiin yhtä-sun-toista ja imettiin vaikutteita aiheesta. Suuri unelman täyttymys oli, kun sain synttärilahjaksi kolme Dunlopin mailaa. Kaksi rautaa ja putteri. En muista enään mitä raudat oli, todennäköisesti 9 ja 5. Nuo raudat on hävinnyt vuosien saatossa jonnekin, putteri on edelleen äidillä käytössä, hän on sillä pelannut yli 30 vuotta. Pallot olivat kalliita. Ongelmaksi tuli se, ettei oikein kenttiä ollut. Niinpä mökiltä löytynyt jokusen hehtaarin muhkurainen pelto-/nurmikenttä sai kelvata, nuoren mielikuvitus korvasi loput. Jäljestä päin muistellen olihan se hyvin onnetonta, mutta intoa oli enemmän kuin varusteita tai puitteita. Äkkiä ne kalliit pallo hävisi ja samalla muut nuorta miestä kohtaava intressit veivät voiton elämän keskipisteessä.

Toinen kerta menee 1990 alkupuolelle. Vanhempani olivat innostuneet 1980 luvun lopulla pelaamaan golffia ja jostain syystä heillä oli voimakas tahtotila saada poikansa pelaamaan myös. Golf oli saavuttanut maassamme alkunosteen ja menneen reilun 5 vuoden aikana oli erilaisia kenttiä alkanut ilmestymään ympäri maata. Edelleen touhu oli luokiteltu varakkaamman väen harrasteeksi, mutta ei enään niin elitistiseksi. Puitteet ja maailma harrasteen ympärillä oli muuttunut sitten edellisen aloittamiseni. 

Kävin kurssit ja suoritin green cardin. Jotenkin ei vain aitoa omaa kiinnostusta aiheeseen ollut. Niinpä tämän kertainen aloitus jäi heikoksi. Tasoitukseni ei 54:sta koskaan laskenut, pelasin ysin 4-5 kertaa ja 18 kerran tai kaksi - siinä kaikki. Ainoat muistikuvat olivat ensimmäiset golfkengät mitkä ehdin ostamaan, niissä oli siihen aikaan teräspiikit ja naureskelin, että voisin niilla alkaa pelaamaan jalkapalloa tai hyppäämään pituutta kun ei varsinainen golf kiinnostanut. Toinen muistikuva liittyi yhden driverin halkeamiseen. Tuolloin oma sydämen vienyt harraste oli ollut voimanosto ja se ilmeisesti antoi sen verran lyöntiin potkua, että driveri halkesi. Todellisuudessa ei siinä halkeamisessa liene lopulta mitään ihmeellistä ollut, kyse oli aidosta puudriveristä joka ilmeisti oli vain haperoitunut. Ehkä harmi sinänsä, en muista merkkiä mutta saattoi olla arvokaskin maila.

Kolmas yritys on parasta aikaan päällä ja se on kestänyt nyt neljännen alkavan kauden verran. Tämän aloituskerran taustalla oli monta syytä. Yksi oli isäni menehtyminen, ajattelin että alan äidille pelikaveriksi. Lisäksi sain perintönä isäni golf -osakkeen. Toinen oli vaimon kiinnostus aiheeseen, yhdessä sitten mentiin kurssille. Suoritin green cardin toistamiseen. Kolmas syy oli ylipäätänsä harrasteiden etsiminen, yli 30 vuotta kestänyt voimanosto oli kuluttanut siihen harrastukseen mielen ja tahtotilan totaalisesti loppuun.

Tässä nyt mennään. Kolme ensimmäistä vuotta meni kysyessä itseltä: "Miksi minä tällä itseäni kiusaan? ...harrastus josta tulee paha mieli, niin epäonnistumisen kuin kulujen puolesta". Tai ehkä tuo edellinen kausi antoi hetkellisesti hyvä viboja. Tämä kuluva kausi on ollut ns.neutraali. Enään ei niin ärsytä mennä tai tulla kentältä - se on jo paljon. Lisäksi tällä kaudella on hetkittäisi fiiliksiä siitä, että ehkä sitä jotain on oppinut aiheesta. Ei tästä ammattia itselle saa, mutta harrasteena menettelee. Sen myötä jonkinlaisena osoituksena on tämän blogin pystytys.