Mailat on ollut ja mahdollisesti tulee aina olemaan itselle eräänlainen mysteeri. Mystistä mailoissa ei ole mailatyypit, merkit, maillit, yms. Mystiseksi ne tekee se, ettei oikein tiedä mikä on hyvä ja mikä ei. Tämä nyt johtuu suoraan siitä, etten ilmeisesti osaa pelata tarpeeksi hyvin ja/tai ei ole tarpeeksi kokemusta eri mailoista.
Kun taas aloitin pelaamista nelisen vuotta sitten, sain isän vanhat 80-luvun Lynxit. Ne oli uutena halppisetti, eikä vuodet ollut niistä tehnyt luksusta. Oma ajatteluni tuolloin oli, että oma heikko menestys alussa johtui huonoista mailoista - kuinka väärässä olinkaan. Isäni tasoitus oli jotain 15 luokkaa, joten ei Lynxeissä mitään vikaa ollut...vai oliko.
Seikkailin tuolloin netissä eri verkkokaupoissa etsien itselleni "luottomailaa". Tuolloin oma lyöminen nojasi kahteen luottomailaan; rauta ysiin ja putteriin. Oma ajatus oli, että niillä kun ei väylillä pitkälle lyödä, niin siihen tarvitaan muutos. Nyt kun mietii niin lähipeli on se jossa eniten tulee ongelmia, ei välillä lyöntipituudet, näin ollen nykyään nuo i9+putteri -akseli on paljon tärkemmässä keskiössä. Tuolloisen nettiseikkailun päätelmänä päätin hankkia väylä puun. Ajattelin, että driverillä kun ei lyödä kuin joskus avauksissa niin ei sellaista.
Kauppojen tarjouksissa tuli vastaan Adamsin väyläpuu. Eri nettisivuilla se oli saanut hyvät arvostelut, joten sellainen lähti kassan kautta omaan golfbägiin. No bägissä se ei pitkään ollut, ei ole ollut 3 vuoteen. En nimittäin osaa lyödä sillä vieläkään, vaikka tasoitus on puolittunut. Kokeilen aina silloin-tällöin sitä ja vaikeaa on, pitäisi uhrata paljon aikaa siihen. Uskon, että se on taatusti erittäin hyvä osaavissa käsissä. Olen tuon väyläpuun pelikokemuksien jälkeen käynyt useasti lukemassa testisivujen kommentteja siitä, samoilla sivuilla joiden innoittaman mailan ostin. Huomasin nopeasti yhden arvokkaan mailaominaisuuden, joka sivuilla mainittiin. En sitä ennen ostoa huomannut (tai kiinnittänyt huomiota), se ominaisuus oli sopivuus pelaajan tasoon nähden.
Tämä on se mysteeri mailoissa. Mysteeri on siis se, miten se sama hemmetin yksinkertainen kapine, jossa on varsi, grippi ja lapa, voivat olla keskenään muihin mailamerkkeihin/-malleihin niin silti erilaisia tai vaatia eritasoista "osaamista". Alussa tämä tuntui ihan keksityltä, mutta täytyy tunnustaa että jokin ominaisuus niistä tekee keskenään helpompia, vaikeampia, suorituskykyisiä, jne. Ja miksi näin ei lopulta olisikaan, jopa näin akateemikkokin sen lopulta ymmärtää...ja uppiniskaisuudestaan huolimatta hyväksyy.
Mutta mysteeri touhussa vielä on, nimittäin tuossa on jokunen aloittelija kysellyt vinkkejä mailojen ostoon, samoin vaimolla kun on joitain haasteita lyömisessä niin on mietitty eri mailojen vaikutuksia.
Muutama fakta on kumminkin olemassa: jos pelaaja ei osu oikein koskaan kunnolla palloon, ei se hirveästi muutu tai parane mailaa vaihtamalla. Se muuttuu säätämällä/opettelemalla lyömistä/swingiä. Toinen fakta on psyyke. Jossain vaiheessa, usein jo alussa saattaa syntyä jokin tunne pelivälineisiin. Jos tunne on luottavainen, voi pelivälineillä onnistua paremmin. Jos sitä varjostaa jokin epäilys, kuten itselläni alussa oli Lynxeihin, se vaikuttaa onnistumiseen. Tämä psyykejuttu vaikuttaa lopulta hyvin vahvasti jatkossakin. Sen vuoksi kannattaakin etsiä lempimailat joilla onnistuu säällisesti suhteellisen usein ja rakentaa luottamusta niihin. Tämä luottamus pelastaa kun peli ei yleisesti suju.
Mysteeria korostaa se, että millä tahansa mailoilla voi pelata hyvin. Olen monesti kokeillut esimerkiksi parin kympin driveria oman yhden 250-300€ Callavayn sijasta ja samanlailla, ellei jopa helpommin saa halppiksella pallon vaivatta lentämään sen 200m. Tästä syystä olenkin ostellut suhteellisen paljon halppismailoja, etenkin lähipeliä varten, eri kulmaisia wedgejä, chippereitä, puttereitä, yms. Kokeilin isän Lynxeja rangella ja ei niissä mitään vikaa ollut, ne olivat vain....vanhat ja nuhjuiset, JA SE vaikuttaa psyykkeen kautta niillä onnistumiseen. Isälle ne olivat puolestaan "choice of weapon", hänen psyykkeen kulmakivi.
On pari asiaa mihin palaan. Mistä mailoissa siis kannattaa maksaa? ...anteeksiantavuus, helppous. Olen hankkinut arvokkaampia mailoja tuon väyläpuun jälkeen täysin sen mukaan, kuinka testien mukaan niillä on helppoa onnistua. Eli suorituskyky ominaisuutena on jäänyt taka-alalle. Maksan monta kertaa ennemmin pelivälineillä pelaamisen onnistumisesta, kuin siitä, että onnistun kerran kymmenestä sillä ja silloin tulee mm. lyöntiin pituutta 20m enemmän. Tällä tasolla missä pelaan, ei tuolla tuolla 20 metrillä ole yhtään mitään merkitystä. Viimeisin driverini on hyvä esimerkki anteeksiantavuudesta. Vaikka lyödessä pallo ei osu aivan kruunun osuma-alueen sweet spottiin, pallo lähtee silti suhteellisen suoraan ja lentään jonkin verran (~150m). Muilla drivereillä jos ei osu ihan keskellä, pallo lähtee käärmeenä, useimmiten slaissina, syvälle metsään ja siinä on kirosanat herkässä...ja saman tien se pelifiilis, eli psyyke saa kolauksen.
Toinen palattava asia on tuo aloittelijan mailojen osto -kysymys. Etenkin kun kysymykseen liittyy käytetyt. Oma vastaukseni usein on, että kannattaa ostaa se Dunlopin/Slazengerin/vast. alle 200€ halppissetti, sisältäen kaiken. Se ei ole monivuotinen ratkaisu, mutta sillä pääsee hyvin alkuun. Oman kokemuksen mukaan niillä on suhteellisen helppoja lyödä ja kun on uusi setti bagiä myöten, psyyke onnistumiseen alussa on korkea. Ajan myötä päivittelee settiä, kun alkaa pääsee pelaamisessa hajuille ja huomaamaan omia vahvuuksi/heikkouksia. Käytettyjen suhteen oma suositus on ollut, ettei liian hyviä kannata ostaa, tarkoitan siis ettei mitään vaikeita matalan HCP:n Pro mailoja, ettei käy niin kuin itselleni kävi sen väyläpuun kanssa.
Toinen seikka on käytettyjen mailojen kunto. Mailathan ei sinällään kulu käytössä. Ne voi ruostua, se ei ole ongelma (niitä voi hioa kirkkaaksi) ja niissä voi gripit helposti vaihtaa. Nykyään kun puuta ei materiaalina ole enään käytetty, ne ei oikein voi kosteudesta turvota pilalle..vaikkei lavan suojia (ovat käytännössä turhia, ovat aluperin ollut suojaamassa juuri mailan puista lapaa, nykyään se edustaa statusarvoa kertomalla kaikille minkä merkkinen härpäke on matkassa) käytäkkään. Se mikä voi käytetyissä mailoissa näkyä, on turhautuminen. Ei ole ensimmäinen kerta kun vastaani on tullut mailan lapa, jonka lavan pohjasta puuttuu selvä pala tai siinä on merkittävä lommo. Se on todennäköisesti toistuva muisto edellisen omistajan epäonnistumisestä lyömisessä, tämä epäonnistuminen on realisoitunut kiukussa mailan hakkaamisesta johonkin kovaan. Jos...kun mailan lavan lyöntipinta on vaurioitunut niin pahoin, ettei sitä voi hioa tasaiseksi, uskon että sillä mailalla ei tee enään mitään...oli se vaikka kuinka kallis tahansa uutena. Sama koskee hiukan vartta, tosin niitä voi vaihdella. Oma suositus onkin, että jos omaa turhautumista on pakko jollain primitiivisellä apinatavalla väkivallan kautta purkaa, kannattaa mennä metsän reunaan, etsiä joku oksan karahka ja hakata sitä maahan/kiveen/puuhun kuin tuhota omaa kallista välineistöä...se nyt muutenkin aivan typerää.
Mutta näin. Kirjoittelen noista mainitsemistani omista eri mailoista omia juttuja myöhemmin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti