Osaamisen kehittyminen, tasoitus ja motivaatio

Nyt mennään asian ytimeen. Siis golf ei ole helpoin mahdollinen harrastus ja jokaisen harrastuksen tulisi olla jossain määrin sen verran palkitseva, että kokee tekemisen mielekkääksi ja haluaa sitä jatkaa. Jos harrastuksessa ei tunnu kehittyvän tai tekemistä ei koe palkitsevaksi, voi erittäin suurella todennäköisyydellä harrastaminen loppua. Siinä missä liian helppo tekeminen voi tuoda kyllästymisen tunteen, ettei touhussa kehity enempää, voi golffi tuoda saman tunteen jo alussa. Jotta touhu pysyy yllä, tulisi keksiä motivaation kiinnepisteitä - niiden löytäminen voi olla vaikeaa.

Pelaajan tasoitus on hyvä konkreettinen motivaationlähde, se voi tosin olla myös kaikkea muuta kuin motivoiva kiinnepiste. Muistan kun kävin viimeisimmän golfkurssin, jossa pro lohdutti tasoituksesta: "Älkää olko huolissaan, se 36 tasoitus on todella helppo saavuttaa, sen saavuttaa jo ensimmäisellä kaudella. Vasta sen jälkeen se työ alkaa" -voin muuten yli 10 vuotta kilpatason valmennusta, ja yli 20 urheiluohjausta tehneenä sanoa ettei paljon huonompaa heittoa valmentavan/opettavan tahon suusta voi aloittelijoille tulla. Ja miksi näin? ..no jos se 36 ei tulekkään ensimmäisenä kautena, pelaaja tuntee taatusti itsensä poikkeuksellisen huonoksi. Itselläni 36 tasoitus saavuttaminen tuli vasta 3:lla kaudella, siihen asti koin itseni todella huonoksi yksilöksi. Vaimoni sai ensikerran tasoituksen laskemaan parilla numerolla 54:sta pitkälle vasta neljännen kauden aikana.

Kun löytää itsensä jostain tasoituksesta (siis vähemmän kuin 54), alkaa hyväksymään itseään jonkinlaisena harrastajana. Niin kauan kuin pysytään 54:ssä, voi koko touhu tuntua melko synkältä. Synkäksi tekee se fakta, ettei edes ole "kartalla" siinä joukossa, jonka taitoa voi tasoituksella mitata. Jos hiukan osaa Exceliä käyttää, niin suosittelenkin tekemään itselleen laskurin, joka laskee likimääräisesti gorfkierroksessa lyötyjen lyöntien määrää ja siitä muodostamaan tasoituslukua. Tällaista ei löydy ihan suoraan netistä, joutuu hieman pähkäilemään, mutta on täysin tehtävissä - siitä on ollut paljon apua vaimolleni. Apu tulee kehittymisen muodossa. Vaikka kierros on 54 tasoituksen ulkopuolella, tuo oma laskuri laskee yli 54:n ja siitä voi omaa edistymistä jollai muotoa seurata.

Motivaatioita peliin voi olla monia, ja onkin. Yleisin minkä kuulen noin hyvän tahtoisena kannusteena on sen hyvän onnistumisen maisteleminen. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi yhden onnistuneen lyönnin fiilistelyä. Itselläni tämä ei toimi motivaattorina lainkaan, sillä oma motivaationi kasvun perusta nojaa osaamisen kehittymiseen. Se, että 18 reiällä lyö 150 lyöntiä, josta yksi on hieno onnenkantamoinen 30 metrin lyönti bunkkerista reikään, ei ole taitoa tai osaamista. Se, että lyö tasaisella suorituksella 18 reiällä 80 lyöntiä ilman ainuttakaan haamulyönti on paljon suurempi taidon mittari. Ajan siis sitä takaa, että touhun nojaaminen odotettuihin/odottamattomiin onnenpotkuihin ei ole itselle minkäänlainen synonyymi taidolle, eikä sen myötä mikään suuri motivaattorikaan. Toki, on todella mahtava fiilis kun onnistumisia tulee toisinaa. Kun onnistumisien toistumisväli pienenee, on se merkki taidon kasvusta : säkälyönnit muuttuvat taidoksi.

Tasoitus tosiaan alkaa putomaan jossain vaiheessa, samoin ne aiemmin harvemmin tulleet hyvät lyönnit muuttuvat toistuvaksi taidoksi. Tämän myötä taidon mittaaminen muuttuu, tai niin on tapahtunut itselleni. Aluksi arvioin omaa osaamistani tasoituksen, eli pistelaskun mukaan. Kun tasoitus laski alle 30:n aloin mittaamaan onnistumistani lyöntimäärissä. Tämä on armottomampi pistelaskuun nähden. Pistelaskussa voi 18 reiän kierroksella muutaman väylän vetää vaikka 50 lyöntiä/väylä ja silti tasoitus laskea. Tässä vaiheessa oma tavoitteeni on 18 reiällä alle 100 ja ysillä 45.

Palaten tuohon tasoitukseen. Yksi veemäinen ja raadollinen fakta korkean tasoituksen omaavalle on suhteellisen hyvän pelaamisen vaatimus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi verrataan miestä 30 tasoituksella ja naista 54 tasoituksella, tulee naisen lyödä vain noin yhden lyönnin päähän joka reiällä miehen tulokseen nähden. Eli 30 tasoituksella väylän ihannetukseen tulee noin +2 kun 54 tasoituksen naisella tulee +3. Pelissä ero on siis 18 reiällä 18 lyöntiä. Tasan pisteet väylille jaettuna jos mies pelaa sen 108 lyöntiä, ei nainen 135 lyönnillä yllä samaan, vaikka kierros voi tuntua kulkevan hyvin. Naisen tulisi lyödä siihen 126 lyöntiin. No onneksi pistelaskussa lyhyet kentät voivat yllättää positiivisesti, jolloin par 3 tai 4 väylillä naisen yksi yli par:n tuo ilahduttavat 4 pistettä, jolla kirii helposti niitä 1-2 pisteen väyliä paremmaksi.