Tälle blogille on varmasti yhtä monta hyvää tai huonoa syytä olla perustamatta, kuin perustaa. Itselle se kirjoittaminen on terapiaa ja puolestaan mahdolliselle lukijalle....noh. jokaisella on perverssionsa, en lähde tuomitsemaan..
Tämä blogi tulee aiheena jälkijunassa. Jälkijunassa sen vuoksi, että usein blogeja (etenkin harraste-sellaisia) perustetaan alussa, juuri silloin kun uuteen harrasteeseen on se suurin kiima ja kiinnostus päällä. Omalla kohdalla golf harrastuksena ei ole mitenkään uusi. Tämä on kolmas kerta elämän aikana kun tätä harrastellaan/aloitellaan. Siitä enemmän toisessa tarinassa.
Miksi sitten jälkijunassa bloggaaminen? ...siksi, että ehkä ajan myötä touhu on alkanu kiinnostamaan. Luonnollinen jatkokysymys on: "Eikö sitten sinua alussa kiinnostanut? ..miksi aloitit touhun jos ei se kiinnostanut?" Rehellisesti sanoen ei golffiin ole viimeisenä kahtena kertana hirveemmin koukuttanut mikään omakohtainen kiinnostus, taustalla on ollut ulkoiset tekijät - siitä myös aiemmin mainitussa toisessa tarinassa.
Teknisenä ihmisenä herää halu kertoa ja jakaa tuntoja erilaista varusteista ja kapineista, mitä tämä harrastus kätkee sisälleen. Toisaalta usein on tullut ja tulee tarve purkaa turhautumista tähän armottomaan harrasteeseen. Harrasteeseen, josta mahdollisesti usein ulospäin heijastuu helpon ("onhan se helppoa lyödä paikallaan pysyvää palloa") harrasteen mielikuva, mutta todellisuudessa iso osa harrastajista on suhteellisen usein kironnut touhun syvimpään helvettiin. Tästä hieman kontekstinomaisesti myös blogin nimessä viittaus "Pallon etsimistä ja kiroilua", se kertoo paljon siitä synkästä hetkestä lajin parissa kun miettii syntyjä syviä.
Katsotaan kuinka tässä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti